Vuonna 2019 suunnistuksen maailmancupin ensimmäinen osakilpailu tuotiin Suomeen, Helsinkiin ja Vihtiin. Kisaviikonlopun ohjelmassa oli keskimatka, pitkän matkan takaa-ajolähtö ja sprinttiviesti – kaikki kansainvälisen lajiliiton IOF:n virallisina maailmancupin kilpailuina. Tapahtuma toi maailman parhaat suunnistajat samaksi viikonlopuksi sekä Vihdin metsämaastoon että Helsingin kaupunkiympäristöön: kaksi metsälajia ja yksi kaupunkilaji samalla kisaviikonlopulla, mikä näkyi myös kilpailun katsojille tarjoamassa vaihtelussa. Katsojat pääsivät seuraamaan sekä perinteistä metsäsuunnistusta että nopeatempoista kaupunkisprinttiä ilman, että piti matkustaa eri maihin nähdäkseen molemmat lajimuodot huippuluokassa.
Missä maastossa vuoden 2019 maailmancup juostiin?
Keskimatka ja pitkän matkan takaa-ajo juostiin Vihdissä Nuuksion kansallispuiston korkealaatuisessa metsämaastossa. Nuuksio tunnetaan suunnistajien keskuudessa vaativana ja teknisenä, kivikkoisena maastona, joten alue sopi hyvin juuri keskimatkan ja pitkän matkan kaltaisiin lajeihin, joissa tarkka kartanluku ja jatkuva keskittyminen ratkaisevat lopputuloksen. Sprinttiviesti sen sijaan juostiin Helsingin ydinkeskustassa kaupunkiympäristössä, ja kilpailu päättyi Senaatintorille – yksi Helsingin tunnetuimmista maamerkeistä toimi siis maalialueena aivan kaupungin sydämessä, ohikulkijoiden ja kaupunkilaisten silmien alla.
Tulokset
| Laji | Naiset | Miehet |
|---|---|---|
| Keskimatka | 1. Tove Alexandersson (Ruotsi) 29.54, 2. Natalia Gemperle (Venäjä), 3. Marika Teini (Suomi) | 1. Gustav Bergman (Ruotsi) 30.20, 2. Frédéric Tranchand (Ranska), 3. Olav Lundanes (Norja) |
| Pitkä matka (takaa-ajo) | 1. Tove Alexandersson (Ruotsi) 58.50, 2. Marika Teini (Suomi) | 1. Gustav Bergman (Ruotsi) 1.08.54, 2. Frédéric Tranchand (Ranska) |
| Sprinttiviesti (joukkueet) | 1. Ruotsi, 2. Sveitsi, 3. Tšekki |
Taulukon ajat ovat kunkin sarjan voittoaikoja – keskimatkalla ja pitkän matkan takaa-ajossa muiden sijoittuneiden ajat jäivät voittoajasta jälkeen vaihtelevin väliajoin. Pitkän matkan tulos oli takaa-ajolähtö, joten sen loppuaika ei ole suoraan verrattavissa perinteiseen, kaikkien yhteislähdöllä alkavaan pitkän matkan kilpailuun: takaa-ajossa lähtöjärjestys ja -väli määräytyvät edellisen kilpailupäivän tuloksen perusteella, joten maaliin ensimmäisenä tullut kilpailija on myös koko kilpailun kokonaisvoittaja, ilman erillistä ajanlaskentaa jälkikäteen.
Kuka voitti Helsingin maailmancupin?
Ruotsin Tove Alexandersson ja Gustav Bergman olivat viikonlopun ylivoimaisia nimiä: Alexandersson voitti sekä keskimatkan että pitkän matkan takaa-ajon naisten sarjassa, ja Bergman teki saman miesten sarjassa. Alexandersson johti keskimatkaa alusta loppuun asti, ja vaikka hän teki matkalla pieniä virheitä, kukaan muu ei pystynyt haastamaan hänen tasaisuuttaan. Bergman puolestaan oli miesten keskimatkalla omaa luokkaansa nopeudessaan ja teki vain vähän virheitä, erityisesti radan loppuosassa.
Sprinttiviestin joukkuekisan voitti Ruotsi, jonka kokoonpanossa olivat muun muassa juuri Alexandersson ja Bergman. Toiseksi sijoittui Sveitsi ja kolmanneksi Tšekki – kaikki kolme maata kuuluivat 2010-luvun lopun suunnistuksen kärkimaihin sekä yksilö- että joukkuelajeissa.
Ketkä suomalaiset menestyivät parhaiten?
Marika Teini oli suomalaisista ylivoimaisesti paras: hän sijoittui kolmanneksi keskimatkalla ja toiseksi pitkän matkan takaa-ajossa, molemmissa heti Alexanderssonin takana. Toiseksi sijoittuminen suoraan lajin ylivoimaisen kärkinimen Alexanderssonin jälkeen on erittäin vahva tulos kansainvälisessä maailmancup-kilpailussa.
Näytettiinkö kisat suomalaisessa TV:ssä?
Kisat olivat osa suunnistuksen kansainvälistä maailmancup-kiertuetta, jota seurattiin Suomessa – tarkempi tieto TV- ja live-lähetysten nykytilanteesta löytyy sivulta suunnistuksen tulokset ja TV-lähetykset. Kotimaisen kisan järjestäminen on aina kiinnostanut suomalaista suunnistusyleisöä tavallista enemmän, koska suomalaiskilpailijoiden menestystä pääsee seuraamaan tutussa maastossa ja tutuilla paikkakunnilla – Vihti ja Helsinki ovat molemmat monelle pääkaupunkiseudun suunnistajalle ennestään tuttuja harjoittelualueita.
Kilpailun tausta
Kisaviikonloppu oli osa suunnistuksen kansainvälisen lajiliiton IOF:n virallista maailmancup-kiertuetta, jonka paikallinen järjestelytoimikunta toteutti yhteistyössä IOF:n kanssa. Tapahtumasta on aikanaan julkaistu tiedotteita, kilpailuohjeita ja kuvia järjestäjän omilla verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa.
Tällaisten kansainvälisten arvokilpailujen järjestäminen vaatii vuosien etukäteisvalmistelun: maastojen kartoittaminen ISOM-kuvausohjeen mukaisesti, ratojen suunnittelu, kansainvälisten IOF-tarkastajien hyväksynnät sekä satojen talkoolaisten rekrytointi ja koulutus.
Jos kiinnostaa, millaisia eri suunnistuksen lajimuotoja kisaviikonloppuun kuului, ks. suunnistuksen lajit. Toinen suomalainen suursuunnistustapahtuma, johon osa vuoden 2019 kisan kilpailijoistakin on osallistunut, on Jukolan viesti.
Miksi tapahtuma kannattaa tuntea nykyäänkin?
Vaikka kisaviikonlopusta on kulunut jo vuosia, se on hyvä esimerkki siitä, millä tasolla suomalainen suunnistusosaaminen ja kilpailujärjestämisen infrastruktuuri ovat: sama alue, jossa harrastajat käyvät nykyään kuntorasteilla, on kelvannut myös maailman parhaiden suunnistajien kilpailumaastoksi. Moni pääkaupunkiseudun suunnistaja on saattanut juosta samoilla poluilla Nuuksiossa, joilla maailmancupin kilpailijat kiersivät vuonna 2019 – ero on lähinnä siinä, millä nopeudella ja millä tarkkuudella kartta silloin luettiin.
Aiheeseen liittyvää
Aloittelijalle Suunnistus aloittelijalle: mene kuntorasteille ilman ennakkoilmoittautumista, ota mukaan säänmukaiset vaatteet ja aloita helpoimmalta väritasolta.